Niin paljon kipua, niin paljon pahaa oloa. Mutta taas on selvitty yhdestä päivästä, toivottavasti huomenna on parempi.
Tämä loputon itku on kuulema on hyvä asia, se tarkoittaa että teen surutyötä. Vaarallisempaa olisi terapeutin mukaan se, jos sanoisin kaiken olevan hyvin. Se voisi tarkoittaa, että olen päättänyt nitistää itseni. No en ole. Minähän en kenenkään vuoksi itseäni listi.
Karmivaa että eroahdistus täytyy potea näin mahtavalla voimalla, mutta se kaikki tuska vie eteenpäin. Jos ja kun joku päivä olen suruni surrut, ei mieleeni jää toivottavasti solmua ihmissuhteiden kannalta. Toisaalta nyt tiedän miten sitoutumiskammoisia syntyy. Olisi varmasti helpointa vetäytyä kaikista tunteista ja heittäytyä kivuttomaan tilaan, mutta silloin asiat jäisi muhimaan ja niistä syntyisi myrkyllinen keitos.
Tämä on minun tapani. Silti minua sattuu, kun tiedän ettet Sinä pysty suremaan. Sinä koitat vain unohtaa kaiken. Taidat olla tehnyt niin jo liian monta kertaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti